Popeye Village
Elämyspuistossa, Kipparikalle"maassa" edelleen
Vallettan rantakadulla
perjantai 6. helmikuuta 2015
Eilisen hotellikierroksen kuvia...
Illalla meni sitten nettiyhteys poikki ja jäivät kuvat sekä paranneltu teksti laittamatta blogiin. Yritän uudestaan...
Popeye Village
Yksi monista meille esitellyistä 4 tähden hotelleista
Vallettan katunäkymää sivukujilta
Italialaiset Maddalena, Rafaella ja Paragonin Gabriella
Erään hotellin uima-altaalla katolla, näkymät kohdallaan!
Popeye Village
torstai 5. helmikuuta 2015
Hotellikierroksella ympäri Maltaa
Tänään oli open päivä kiertää läpi 7 erilaista hotellia pääasiassa Maltan luoteisosassa Melliehassa, joka on suosittu lomakohde myös maltalaisten keskuudessa. Sää ja seura olivat kohdallaan! Lämpöä melkein parikymmentä astetta ja aurinko paistoi koko päivän. Kuljettaja kuljetti minun lisäkseni 2 italialaista (markkinointi/koulutusvälitys ammattilaista) sekä Paragonin Gabriellaa klo 8.30-17 näkemään hyvin erilaisia hotelleja, elämyspuistoa, maisemia...
Nyt näin myös hieman Vallettaa, Sliemaa ja muita paikkoja, jonne ei vielä ollut aikaa mennä!
Italian rouvat innostuivat heti tavattuamme, kun kuulivat että tulen Suomesta, kortteja vaihdettiin ja suunnitelmia ja kutsu tutustumiskäynnille etelä-Italian Basilicataan ja sen kouluihin (Euroopan kultturipääkaupunki vuonna 2018) on nyt olemassa. Tulevaisuudessa siis mahdollista päästä myös Italiaan kv-vaihtoon? Ainakin suhteet on nyt luotu!
Hotellikierros oli antoisa, meille esiteltiin huoneita, puutarhoja, uima-altaita, ravintoloita, kylpylöitä (yllättävän monessa hotellissa oli kylpylä) ja aina oli myös sovittu tapaaminen ravintolapäällikön tms. kanssa, jonka kanssa neuvoteltiin tulevista opiskelijavaihdoista. Oikeastaan kaikki hotellit, (lukuun ottamatta pientä 8 huoneen butique-hotellia, joka sijaitsi Vallettassa) olivat valmiita ottamaan työssäoppimaan tarjoilijoita, kokkeja, toimitilahuoltajia/kodinhuoltajia kerrossiivoukseen, kosmetelogeja kylpylöihin... Työkielenä oli kaikissa paikoissa englanti, joten olisivat siinäkin
mielessä erinomaisia paikkoja Esedun työssäoppijoille.
Jos erityisen luovaa, hauskaa ja jännittävää sekä erilaista työssäoppimispaikkaa halajaa, niin tarjolla olisi elämyspuisto Anchor Bay:ssä, lähellä Melliehaa. Todella kansainvälistä ja nuorta porukkaa vaihtuvia aikoja työssäoppimassa, dynaaminen, jämpti, mutta myös luova ja jännittävä työyhteisö, jossa saisi käyttää myös omaa luovuuttaan ja erilaista osaamistaan ja vaikka välillä siirtyä ravintolasta keittiöön, sieltä korjaus/siivousryhmän mukaan ja jos vaikka tanssitaitoja löytyy, niin miksei tanssiryhmän mukaan!
Nyt näin myös hieman Vallettaa, Sliemaa ja muita paikkoja, jonne ei vielä ollut aikaa mennä!
Italian rouvat innostuivat heti tavattuamme, kun kuulivat että tulen Suomesta, kortteja vaihdettiin ja suunnitelmia ja kutsu tutustumiskäynnille etelä-Italian Basilicataan ja sen kouluihin (Euroopan kultturipääkaupunki vuonna 2018) on nyt olemassa. Tulevaisuudessa siis mahdollista päästä myös Italiaan kv-vaihtoon? Ainakin suhteet on nyt luotu!
Hotellikierros oli antoisa, meille esiteltiin huoneita, puutarhoja, uima-altaita, ravintoloita, kylpylöitä (yllättävän monessa hotellissa oli kylpylä) ja aina oli myös sovittu tapaaminen ravintolapäällikön tms. kanssa, jonka kanssa neuvoteltiin tulevista opiskelijavaihdoista. Oikeastaan kaikki hotellit, (lukuun ottamatta pientä 8 huoneen butique-hotellia, joka sijaitsi Vallettassa) olivat valmiita ottamaan työssäoppimaan tarjoilijoita, kokkeja, toimitilahuoltajia/kodinhuoltajia kerrossiivoukseen, kosmetelogeja kylpylöihin... Työkielenä oli kaikissa paikoissa englanti, joten olisivat siinäkin
mielessä erinomaisia paikkoja Esedun työssäoppijoille.
Jos erityisen luovaa, hauskaa ja jännittävää sekä erilaista työssäoppimispaikkaa halajaa, niin tarjolla olisi elämyspuisto Anchor Bay:ssä, lähellä Melliehaa. Todella kansainvälistä ja nuorta porukkaa vaihtuvia aikoja työssäoppimassa, dynaaminen, jämpti, mutta myös luova ja jännittävä työyhteisö, jossa saisi käyttää myös omaa luovuuttaan ja erilaista osaamistaan ja vaikka välillä siirtyä ravintolasta keittiöön, sieltä korjaus/siivousryhmän mukaan ja jos vaikka tanssitaitoja löytyy, niin miksei tanssiryhmän mukaan!
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Pientä paniikkia ilmassa...
Casa Arkatin vastaanottovirkailija heittikin melkoisen (uutispommin), kun odottelimme aulassa tyttöjen kanssa supervisorin tapaamista. Hän kysyi olimmeko huomanneet, että koko päivän on hornetit lentäneet Maltan yllä edes takaisin ja tytöt vahvistivatkin, että jyrinä oli kuulunut koko päivän ja juuri kun katsoimme ulos jyrinän myötä, suhahti 3 hornettia siitä talon yli! Sihteerikkö oli jopa vähän hysteerinen ja kysyi emmekö seuraa uutisia? Isis on kuulemma eilisiltana uutisissa ilmoittanut iskevänsä taas Eurooppaan ja jordanialaisen lentäjän polttamisen aiheuttama hässäkkä näkyy myös siten, että eurooppalaiset hornetit "suojelevat" Maltaa, jonka on sanottu olevan seuraava kohde. Maltan kautta Isis haluaa kuulemma pommittaa Vatikaania. "Kun ne pudottaa pommin Maltaan, koko saari ja me kaikki olemme mennyttä!" Hetken jo ajattelin onko Ulkoministeriö tiedottanut meitä poistumaan saarelta ja lähdetäänkö heti kaikki kotiin???... Mutta kyllä, täällä uhka tuntuu todellisemmalta ja olemme lähempänä "kriisipesäkkeitä", joten vähän hirvitti... Kyllä me siellä Suomessa ollaan tosiaan kaukana ja lintukodossa! Tällä pienellä saarella on tosiaan n. 400 000 asukasta, paljon tulee esim. Afrikasta laitonta pakolaista yms. Myös ongelmat/haasteet sen mukaisia..
Keskustelimme tyttöjen kanssa illalla tästä ja pohdimme, että on hyvä seurata mitä maailmassa tapahtuu, ei vain "kavereiden kuulumisia" joskin sekin toki tärkeää. Kerroin toki seuraavamme tilannetta ja jos tulee syytä poistua maasta, niin silloin niin tehdään. Ei siis mitään hätää kellään...
Mietin tässä vaan, että mitenhän Maltalla asioista uutisoidaan mediassa vai eikö uutisoida ja tiedon puute jättää ihmiset "keksimään" omia selityksiä asioille....
Toivottavasti tämä ei ole liian hurjaa tekstiä, mutta tämmöistäkin tänään kuultiin... Kysyin omilta kämppiksiltäni ja asunnon 6 italialaiselta vanhemmalta opiskelijalta, tiesivätkö he tästä tapauksesta mitään, niin kukaan ei ollut kuullut mitään. Italialainen tuntui olevan jopa tottunut "uhkauksiin".
Keskustelimme tyttöjen kanssa illalla tästä ja pohdimme, että on hyvä seurata mitä maailmassa tapahtuu, ei vain "kavereiden kuulumisia" joskin sekin toki tärkeää. Kerroin toki seuraavamme tilannetta ja jos tulee syytä poistua maasta, niin silloin niin tehdään. Ei siis mitään hätää kellään...
Mietin tässä vaan, että mitenhän Maltalla asioista uutisoidaan mediassa vai eikö uutisoida ja tiedon puute jättää ihmiset "keksimään" omia selityksiä asioille....
Toivottavasti tämä ei ole liian hurjaa tekstiä, mutta tämmöistäkin tänään kuultiin... Kysyin omilta kämppiksiltäni ja asunnon 6 italialaiselta vanhemmalta opiskelijalta, tiesivätkö he tästä tapauksesta mitään, niin kukaan ei ollut kuullut mitään. Italialainen tuntui olevan jopa tottunut "uhkauksiin".
Työssäoppimisen alkua Casa Arkatissa keskiviikkona
Klo 14 tai itse asiassa vasta klo 15 (latinotyyliin vähän venähti) tapasimme viimein Reetan ja Lauran supervisorin, vastaavan lähihoitajien esimiehen, jonka kanssa saimme viimeistenkin tyttöjen asiat sovittua ja paperit kuntoon. Tämä yksityinen ja laadukas palvelutalo on monella tapaa vaativampi ja myös tarkempi esim. opiskelijoiden pukeutumisesta ja ulkoasusta, myös säännöt ja vastuut pohdittiin perusteellisemmin. Tytöt olivat jo 2 päivää orientoituneet työpaikkaansa, mutta vasta sopimusten ja yhteisen tapaamisemme jälkeen uskon heidän löytävän paremmin "oman paikkansa" työyhteisössä ja myös ohjaajat tietävät mitä opiskelijoiltamme voi odottaa. Lähihoitajista käytetään Maltalla nimitystä carer, nurse on sitten sairaanhoitaja ja esim. työasujen värikoodein selviää kunkin työntekijän ammatti tässä työyhteisössä. Talo oli todella kaunis ja siisti ja ainakin näytti tarjoavan laadukasta ja ammattitaitoista palvelua maksaville asiakkaille. Asukkaille tarjottiin 3 ruokalajin lounas, oli oma puutarha, kappeli, paljon viriketoimintaa jne. Tytöt otettiin hienosti vastaan ja kerrottiin selkeästi säännöt, toiminta, aikataulut jne. Opiskelijat olivat tyytyväisiä ja vaikka päivä venyi ja he olivat tulleet jo klo 7 työpaikalle (lähtö klo 6 kotoa) ei mitään valitusta tai mitään poikkipuolista sanaa kuulunut eikä näkynyt, vaan hymyillen ja reippaasti hoidettiin hommat.
Olen kyllä todella iloinen ja ylpeä kaikista opiskelijoistamme!
Töiden jälkeen taas yksi oli lähtenyt unkarilaisen kämppiksensä kanssa Vallettaan, kaksi ensin Vallettaan ja sieltä Sliemaan ja löysivät myös tiensä takaisin, hyvä, hyvä!!!
Meillä oli taas yhteinen iltatapaaminen open kämpillä klo 19 ja oli todella kivaa ja mielenkiintoista kaikkien meidän kuulla toistemme päivän tapahtumista! Näin oppii ja kokee enemmän, kun kuulee kokemuksia PÄIVITTÄIN myös toisilta, sekä työpaikoilta, että vapaa-ajalta. Siihen kun vielä lisää kommunikoinnin myös eri maalaisten kämppisten ja työkavereiden kanssa, niin KYLLÄ OPPII, KUULEE ja NÄKEE! Tämä ei todellakaan tapahdu itsestään, vaan pitää itse olla aktiivinen ja puhua, kysellä ja ottaa kontaktia ihmisiin, silloin saa vaihdosta irti paljon enemmän...
Omat kämppikseni, 2 tanskalaista n. 20-vuotiasta tyttöä (molemmat päiväkodissa lastenhoitajaharjoittelijoita) ovat pääasiassa vain keskenään, puhuvat tanskaa eivätkä kommunikoi oikein edes saksalaisten kämppäkavereidemme kanssa. Sekä tanskalaiset että saksalaiset ovat kaikki tosi herttaisia ja samantyylisiä tyttöjä ja voisivat mielestäni saada helposti seuraa toisistaan, jos haluaisivat...(ainakin jotain kokemusten vaihtoa...)
Meidän tytöt on kivasti jutelleet omien ulkomaalaisten kämppistensä kanssa, taas pitää kehua...
Olen kyllä todella iloinen ja ylpeä kaikista opiskelijoistamme!
Töiden jälkeen taas yksi oli lähtenyt unkarilaisen kämppiksensä kanssa Vallettaan, kaksi ensin Vallettaan ja sieltä Sliemaan ja löysivät myös tiensä takaisin, hyvä, hyvä!!!
Meillä oli taas yhteinen iltatapaaminen open kämpillä klo 19 ja oli todella kivaa ja mielenkiintoista kaikkien meidän kuulla toistemme päivän tapahtumista! Näin oppii ja kokee enemmän, kun kuulee kokemuksia PÄIVITTÄIN myös toisilta, sekä työpaikoilta, että vapaa-ajalta. Siihen kun vielä lisää kommunikoinnin myös eri maalaisten kämppisten ja työkavereiden kanssa, niin KYLLÄ OPPII, KUULEE ja NÄKEE! Tämä ei todellakaan tapahdu itsestään, vaan pitää itse olla aktiivinen ja puhua, kysellä ja ottaa kontaktia ihmisiin, silloin saa vaihdosta irti paljon enemmän...
Omat kämppikseni, 2 tanskalaista n. 20-vuotiasta tyttöä (molemmat päiväkodissa lastenhoitajaharjoittelijoita) ovat pääasiassa vain keskenään, puhuvat tanskaa eivätkä kommunikoi oikein edes saksalaisten kämppäkavereidemme kanssa. Sekä tanskalaiset että saksalaiset ovat kaikki tosi herttaisia ja samantyylisiä tyttöjä ja voisivat mielestäni saada helposti seuraa toisistaan, jos haluaisivat...(ainakin jotain kokemusten vaihtoa...)
Meidän tytöt on kivasti jutelleet omien ulkomaalaisten kämppistensä kanssa, taas pitää kehua...
Open sovitut tapaamiset torstaina
Tytöt lähtivät aamulla itsenäisesti top-paikkoihin kukin aikataulunsa mukaan ja itse lähdin aamusta vielä Paragon Europeen eli välitystoimistoon setvimään vielä asioita sovitusti. Minun oli määrä lähteä myös vierailemaan Paolassa sijaitsevassa ammatillisessa oppilaitoksessa Mcastissa, jonne oli sovittu tapaaminen puolen päivän aikaan.
Paragonissa asiat sujuivat jouhevasti Carolinen kanssa ja vielä ennen koululle lähtöä tapasin paikallisen siivousfirman johtajan, jolta kyselin n. puolen tunnin ajan puhtaanapidon koulutuksesta, siivoojien saatavuudesta, välineistä, aineista, ympäristökysymyksistä, palkoista, maahanmuuttajista siivoustyössä, asiakkaista jne. Kyllä täytyy olla ylpeä Suomen ammattitaitoisesta, osaavasta, ympäristölähtöisestä ja korkeatasoisesta siivouksesta ja hygieniasta! Tänään kuulin (ja olen nähnytkin muina päivinä) ihan muuta... Kerroin meidän siivoustavoista, vedettömästä siivouksesta (esivalmistellusta siivouksesta), neutraaleista puhdistusaineista myös sairaaloissa, siivousalan koulutuksesta ja tuntui, kuin olisin puhunut "hepreaa"...miestä kiinnosti asiakastyytyväisyys (ja raha)...
Mcastissa luennoitsija/kouluttaja/tutkimusprojektien vetäjä sos- ja terveysalalta kertoi koulutusjärjestelmästä, työssäoppimisesta, läheisestä yhteistyöstä työelämän kanssa, kv-toiminnasta jne. Yllättävän paljon myös heillä on opiskelijoiden työssäoppimista, se on tavoitteellista ja opettajilla on joka vuosi mahdollisuus 1-2 vkon työelämäjaksoon. Kyselin maltalaisten innokkuudesta lähteä ulkomaan-vaihtoihin, eivät kuulemma innostu oikein, äidit haluavat pitää lapsensa lähellä ja kotoa muutetaan vasta kun mennään naimisiin. He vähän ihmettelevät, että meillä jopa alaikäiset lähtevät ja pääsevät ulkomaan vaihtoihin. Tämäkin tapaaminen oli todella antoisa ja kiinnostava.
Paragonissa asiat sujuivat jouhevasti Carolinen kanssa ja vielä ennen koululle lähtöä tapasin paikallisen siivousfirman johtajan, jolta kyselin n. puolen tunnin ajan puhtaanapidon koulutuksesta, siivoojien saatavuudesta, välineistä, aineista, ympäristökysymyksistä, palkoista, maahanmuuttajista siivoustyössä, asiakkaista jne. Kyllä täytyy olla ylpeä Suomen ammattitaitoisesta, osaavasta, ympäristölähtöisestä ja korkeatasoisesta siivouksesta ja hygieniasta! Tänään kuulin (ja olen nähnytkin muina päivinä) ihan muuta... Kerroin meidän siivoustavoista, vedettömästä siivouksesta (esivalmistellusta siivouksesta), neutraaleista puhdistusaineista myös sairaaloissa, siivousalan koulutuksesta ja tuntui, kuin olisin puhunut "hepreaa"...miestä kiinnosti asiakastyytyväisyys (ja raha)...
Mcastissa luennoitsija/kouluttaja/tutkimusprojektien vetäjä sos- ja terveysalalta kertoi koulutusjärjestelmästä, työssäoppimisesta, läheisestä yhteistyöstä työelämän kanssa, kv-toiminnasta jne. Yllättävän paljon myös heillä on opiskelijoiden työssäoppimista, se on tavoitteellista ja opettajilla on joka vuosi mahdollisuus 1-2 vkon työelämäjaksoon. Kyselin maltalaisten innokkuudesta lähteä ulkomaan-vaihtoihin, eivät kuulemma innostu oikein, äidit haluavat pitää lapsensa lähellä ja kotoa muutetaan vasta kun mennään naimisiin. He vähän ihmettelevät, että meillä jopa alaikäiset lähtevät ja pääsevät ulkomaan vaihtoihin. Tämäkin tapaaminen oli todella antoisa ja kiinnostava.
tiistai 3. helmikuuta 2015
Työssäoppimisen aloitus Marina Palacessa
Klo 10 jälkeen riensin seuraavaan top-paikkaan allekirjoittamaan sopimuksia ym. ja auttamaan alkuun Jiritaa ja Janinaa kunnalliseen palvelutaloon Marina Palaceen. Hieno nimi (ihan hotellin nimi), hieno näkymä venepoukamaan ja aina merelle asti, mutta muuten...no, erilaista!
Tyttöjen ohjaaja, supervisor, vastaava hoitaja oli ihan mahtava tyyppi ja olikin jo ottanut opiskelijat hienosti huomiinsa. Kävimme läpi kaikki asiat ja ohjaaja kertoi vastuiden ja velvollisuuksien ohella myös monia hyödyllisiä vinkkejä nuoria varten, myös ihan vapaa-aikaakin ajatellen. Tean puoliso on poliisi, joten hän selitti esim. missä alueella tyttöjen ei kannata liikuskella iltaisin myöhään keskenään. Tealla oli ollut ohjattavia ennenkin, hän oli itsekin aikoinaan ollut ulkomailla työssäoppimassa, joten hän osasi hyvin huomioida tyttöjen tarpeet. Kiersimme joitakin talon tiloja katsomassa ja näky ylimmän kerroksen ruokailutilasta oli kyllä mahtava! Kyllä kelpaa syödä ja ihailla maisemia aina merelle asti! Asukkaille tarjoiltiin alakerroksen aulatiloissa lämmikkeeksi kuumaa teetä, koska kylmähän sielläkin oli... Kyselin puhtaanapidosta, ruokailuista, keittiöstä, hoidosta, henkilökunnasta jne. enemmänkin, mutta niistä lisää raportissa... Jäi fiilis, että tytöille oli hyvinkin selvää mitä heidän tuli työssäoppimisen aikana tehdä ja mitä ei. Tytöt pääsivätkin heti tapaamisemme jälkeen lähtemään ja suikkasivat sen siliän tien lähialueen kauppoihin. Hienoa! Ope rämpi taas bussille ja etsimään muita tyttöjä kämpille kauppamatkaa varten. Tapaaminen 3. top-paikassa peruuntuikin kesken päivän, koska yhteyshenkilö ei ollutkaan tänään paikalla ja tapaaminen siirtyi huomiselle. Reetta ja Laura palasivat siis Mostasta ja suikkasivat hekin etsimään itsenäisesti taas sitä ruokakauppaa eli Lidliä. Ope huomasi tehneensä itsensä jo melko "tarpeettomaksi", koska opiskelijat ottivatkin jo tuntumaa itsenäiseen liikkumiseen, joten ihan mahtavaa!
Alla kuvia Marina Palacesta:
Tyttöjen ohjaaja, supervisor, vastaava hoitaja oli ihan mahtava tyyppi ja olikin jo ottanut opiskelijat hienosti huomiinsa. Kävimme läpi kaikki asiat ja ohjaaja kertoi vastuiden ja velvollisuuksien ohella myös monia hyödyllisiä vinkkejä nuoria varten, myös ihan vapaa-aikaakin ajatellen. Tean puoliso on poliisi, joten hän selitti esim. missä alueella tyttöjen ei kannata liikuskella iltaisin myöhään keskenään. Tealla oli ollut ohjattavia ennenkin, hän oli itsekin aikoinaan ollut ulkomailla työssäoppimassa, joten hän osasi hyvin huomioida tyttöjen tarpeet. Kiersimme joitakin talon tiloja katsomassa ja näky ylimmän kerroksen ruokailutilasta oli kyllä mahtava! Kyllä kelpaa syödä ja ihailla maisemia aina merelle asti! Asukkaille tarjoiltiin alakerroksen aulatiloissa lämmikkeeksi kuumaa teetä, koska kylmähän sielläkin oli... Kyselin puhtaanapidosta, ruokailuista, keittiöstä, hoidosta, henkilökunnasta jne. enemmänkin, mutta niistä lisää raportissa... Jäi fiilis, että tytöille oli hyvinkin selvää mitä heidän tuli työssäoppimisen aikana tehdä ja mitä ei. Tytöt pääsivätkin heti tapaamisemme jälkeen lähtemään ja suikkasivat sen siliän tien lähialueen kauppoihin. Hienoa! Ope rämpi taas bussille ja etsimään muita tyttöjä kämpille kauppamatkaa varten. Tapaaminen 3. top-paikassa peruuntuikin kesken päivän, koska yhteyshenkilö ei ollutkaan tänään paikalla ja tapaaminen siirtyi huomiselle. Reetta ja Laura palasivat siis Mostasta ja suikkasivat hekin etsimään itsenäisesti taas sitä ruokakauppaa eli Lidliä. Ope huomasi tehneensä itsensä jo melko "tarpeettomaksi", koska opiskelijat ottivatkin jo tuntumaa itsenäiseen liikkumiseen, joten ihan mahtavaa!
Alla kuvia Marina Palacesta:
Alla tytöt ohjaajansa Tea Mamoen kanssa
Alla se mahtava näkymä palvelutalon ruokailuhuoneesta!
Asukkaita
Tytöt tormakkaina
Yksi huoneista (tyttöjen mukaan 1 parhaimpia huoneita)
Työssäoppimisen aloitus Montessori päiväkodissa
Nyt on toinen tapahtumarikas päivä takana ja vielä myöhäisiltapuhteena kirjoittelen päivän kulkua...
Aamulla Jirita ja Janiina löysivät hienosti bussilla top-paikalle Marina Palaceen, joka on julkinen palvelutalo upealla paikalla melko lähellä täällä Msidassa. Laura ja Reetta löysivät myös tiensä Mostaan Cada Arcatiin, yksityiseen palvelutaloon, jonne siis 40 min bussimatka. Tänä aamuna bussi oli myöhässä ja tytöt sen myötä puoli h myöhästyivät, mutta onneksi kaikki ovat ymmärtäväisiä 1. päivänä ja työpaikoissa tietävät bussiproblematiikan...Tyttöjen pitää olla Mostassa jo klo 7, joten aikainen lähtö joka aamu!
Riikan kanssa löysimme myös tiemme Montessori päiväkotiin klo 8.30, bussilla sinnekin, vaikka kävelläkin jatkossa voi, kun opettelee rauhassa reitin pikkukatujen kautta ja yliopiston alueen läpi.
Päivä oli aurinkoinen ja sujui hienosti!
Montessori päiväkoti on yksityinen päiväkoti, pieni, mutta kodikas ja omistajapariskunta todella innostuneita asiastaan. Lapset (n.50 yhteensä, 2-4-vuotiaita) tulevat paikalle n. 9 aikaan ja viettävät tehokkaat ja opettavaiset 4 h opetellen eri asioita Montessori-pedagogiikan mukaisesti. Tästä paikasta löytyi "latinotunnelmaa", kaikki puhuivat yhtä aikaa suu vaahdossa, innostuneina esitellen päiväkotia ja toimintaa ja samalla ohjaten lapsia päivän toimintoihin... Tiloissa ei ollut kattoon asti ulottuvia väliseiniä ja kun kolme ryhmää puhuu, soittaa, laulaa ...yhtä aikaa, on tunnelma tiivis ja "melutaso" melkoinen. Täytyy vaan ihailla hoitajien ja lastenkin keskittymiskykyä noissa olosuhteissa. Paljon oli virikettä, välineistöä ja tavaraa avohyllyillä ja selkeät viikkosiinnitelmat, mitä aihepiiriä ohjelmassa, nyt oli aiheena musiikki ja lapset soittivatkin eri instrumentteja piirissä. Olimme Riikan kanssa molemmat hiukan pyörällä päästämme, mutta kun talon emäntäkin (johtajatar ja sovittu yhteyshlö ) tuli vihdoin paikalle, niin saimme käytyä asiat läpi ja sopimukset allekirjoitettua, joten kaikki hyvin. Opiskelija otettiin erittäin hyvin ja sydämellisesti vastaan, joskin kaikki eivät tienneet, että "taas" tulee uusi opiskelija...Hauska sattuma oli, että open käppis, tanskalainen Isabella oli tässä samasssa päiväkodissa työssäoppimassa. Hänestä Riikka saikin "tukihenkilön" avukseen/kaverikseen ja tytöt lähtivätkin töiden jälkeen yhtämatkaa bussilla Vallettaan! Opelta jäi kokonaan ottamatta kuvat Montessori päiväkodilta siinä hälinässä, koska johtajatar riensi jo seuraavaan tapaamiseen ja talon isäntä tarjosi autokyydin opelle seuraavaan top-paikkaan, joten tuli niin sanotusti äkkilähtö heti asioiden selvittyä! Riikka jäi kuitenkin hyvillä mielen topiin ja kuvat pitää ottaa myöhemmin...
Aamulla Jirita ja Janiina löysivät hienosti bussilla top-paikalle Marina Palaceen, joka on julkinen palvelutalo upealla paikalla melko lähellä täällä Msidassa. Laura ja Reetta löysivät myös tiensä Mostaan Cada Arcatiin, yksityiseen palvelutaloon, jonne siis 40 min bussimatka. Tänä aamuna bussi oli myöhässä ja tytöt sen myötä puoli h myöhästyivät, mutta onneksi kaikki ovat ymmärtäväisiä 1. päivänä ja työpaikoissa tietävät bussiproblematiikan...Tyttöjen pitää olla Mostassa jo klo 7, joten aikainen lähtö joka aamu!
Riikan kanssa löysimme myös tiemme Montessori päiväkotiin klo 8.30, bussilla sinnekin, vaikka kävelläkin jatkossa voi, kun opettelee rauhassa reitin pikkukatujen kautta ja yliopiston alueen läpi.
Päivä oli aurinkoinen ja sujui hienosti!
Montessori päiväkoti on yksityinen päiväkoti, pieni, mutta kodikas ja omistajapariskunta todella innostuneita asiastaan. Lapset (n.50 yhteensä, 2-4-vuotiaita) tulevat paikalle n. 9 aikaan ja viettävät tehokkaat ja opettavaiset 4 h opetellen eri asioita Montessori-pedagogiikan mukaisesti. Tästä paikasta löytyi "latinotunnelmaa", kaikki puhuivat yhtä aikaa suu vaahdossa, innostuneina esitellen päiväkotia ja toimintaa ja samalla ohjaten lapsia päivän toimintoihin... Tiloissa ei ollut kattoon asti ulottuvia väliseiniä ja kun kolme ryhmää puhuu, soittaa, laulaa ...yhtä aikaa, on tunnelma tiivis ja "melutaso" melkoinen. Täytyy vaan ihailla hoitajien ja lastenkin keskittymiskykyä noissa olosuhteissa. Paljon oli virikettä, välineistöä ja tavaraa avohyllyillä ja selkeät viikkosiinnitelmat, mitä aihepiiriä ohjelmassa, nyt oli aiheena musiikki ja lapset soittivatkin eri instrumentteja piirissä. Olimme Riikan kanssa molemmat hiukan pyörällä päästämme, mutta kun talon emäntäkin (johtajatar ja sovittu yhteyshlö ) tuli vihdoin paikalle, niin saimme käytyä asiat läpi ja sopimukset allekirjoitettua, joten kaikki hyvin. Opiskelija otettiin erittäin hyvin ja sydämellisesti vastaan, joskin kaikki eivät tienneet, että "taas" tulee uusi opiskelija...Hauska sattuma oli, että open käppis, tanskalainen Isabella oli tässä samasssa päiväkodissa työssäoppimassa. Hänestä Riikka saikin "tukihenkilön" avukseen/kaverikseen ja tytöt lähtivätkin töiden jälkeen yhtämatkaa bussilla Vallettaan! Opelta jäi kokonaan ottamatta kuvat Montessori päiväkodilta siinä hälinässä, koska johtajatar riensi jo seuraavaan tapaamiseen ja talon isäntä tarjosi autokyydin opelle seuraavaan top-paikkaan, joten tuli niin sanotusti äkkilähtö heti asioiden selvittyä! Riikka jäi kuitenkin hyvillä mielen topiin ja kuvat pitää ottaa myöhemmin...
Kotikadulla
Alla kuva kerrostalosta, jossa asuntomme sijaitsevat. Ollaan siis 3 eri huoneistossa/ kerroksessa.
Jotkut makuuhuoneen ikkunat ovat sisäpihan kuiluun päin, vain olohuone-/keittiön parveke ja ikkuna ovat kadulle päin. Asunnon 6 makuuhuone on kadulle päin.
Taloa on siis vaikea löytää osoitteen perusteella, koska täällä taloilla on nimet ja niillä mennään.
Meitin talo on Tal-Qroqq Apartments, Tower Road, Msida (kylä/lähiö).
Kaksi muuta kuvaa ovat katunäkymää eri suuntiin tästä talon edestä.
Kuten huomaatte, tänään oli valoisa ja aurinkoinen päivä! Ja vähän lämpimämpi.
Maanantain tarinalle jatkoa...
Hei taas!
Eilen taisi yöllä teksti loppua kuin kananlento! Ipad jolla kirjoitan jumuiutui ja unikin tuli...
Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet, myöhään kun kirjoittaa ja pienellä padillä...
Tosiaan kun illalla viimein löysimme sen Lidlin, se oli KIINNI! Mennyt jo klo 19,talviaika. Rämmimme (siis kadut tulvi vettä, sadevesikaivo ei kai vetänyt) takaisin yrittäen löytää taas oikean pysäkin, oikealla puolen katua ja liittymien keskeltä, mistä lähtisi bussi takaisin kotikulmille, huh.
Päästyämme viimein kotipysäkille oli se turkkilaistenkin puoti kiinni! joten ne niistä haaveista täyttää jääkaappi edes jollakin...jokainen meistä mietti tykönään, että onkohan vielä vähän jääteetä ja vettä päivältä ja ehkä pari keksiä iltapalaksi. Nyt oli se hetki kun kokeiltiin "mistä kana pissii" ja meneekö vaihtareilta hermot? - ei mennyt, täytyy sanoo, et tytöt oli urheita, ei valituksia, vaan sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin, HYVÄ tytöt! Siperia opettaa...
Juu, kylmää kuin siperiassa oli taas kämpillä, kun saavuimme sinne klo 21 jälkeen. Neljällä muulla tytöllä oli aamuaikatulu selvillä, samoin bussireitit, eli sovimme tapaavamme top-paikoilla seuraavana päivänä. Riikan kanssa jäin vielä setvimään kartasta reittiä Montessori päiväkodille, jossa meidän piti olla yhdessä aamulla klo 8.30. Reitti ei taas ole pitkä, mutta monimutkainen ja ne kävelyreitit...hollantilaisesta kämppiksestä oli taas apua, kun tutkimme yhdessä googlemapsiä...
Opella oli vielä 1 teepussi ja tuliaissuklaita, joihin oli pakko turvautua, kun ei muuta syötävää ollut. En tiedä muusta, mutta tällä asuinalueella ei tosiaan ole supermarketteja, niin kuin voisitte siellä Suomessa kuvitella! Ja en ihan eilisen teeren poikanen ole etsimisessä kuitenkaan... Koko matkalla Lidliinkään ei ollut yhtään muuta ruokakaupaa, joten ensimmäisen päivän dilemma on kai kaiken muun alkusekavuuden sekä infotulvan ohella, nälkä. Tähän täytyy totisesti seuraavia tulijoita valmentaa...
But don't worry there, we will survive ja seikkailuahan tämä on! Ja lippu korkeella etc., ei hätää...
Eilen taisi yöllä teksti loppua kuin kananlento! Ipad jolla kirjoitan jumuiutui ja unikin tuli...
Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet, myöhään kun kirjoittaa ja pienellä padillä...
Tosiaan kun illalla viimein löysimme sen Lidlin, se oli KIINNI! Mennyt jo klo 19,talviaika. Rämmimme (siis kadut tulvi vettä, sadevesikaivo ei kai vetänyt) takaisin yrittäen löytää taas oikean pysäkin, oikealla puolen katua ja liittymien keskeltä, mistä lähtisi bussi takaisin kotikulmille, huh.
Päästyämme viimein kotipysäkille oli se turkkilaistenkin puoti kiinni! joten ne niistä haaveista täyttää jääkaappi edes jollakin...jokainen meistä mietti tykönään, että onkohan vielä vähän jääteetä ja vettä päivältä ja ehkä pari keksiä iltapalaksi. Nyt oli se hetki kun kokeiltiin "mistä kana pissii" ja meneekö vaihtareilta hermot? - ei mennyt, täytyy sanoo, et tytöt oli urheita, ei valituksia, vaan sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin, HYVÄ tytöt! Siperia opettaa...
Juu, kylmää kuin siperiassa oli taas kämpillä, kun saavuimme sinne klo 21 jälkeen. Neljällä muulla tytöllä oli aamuaikatulu selvillä, samoin bussireitit, eli sovimme tapaavamme top-paikoilla seuraavana päivänä. Riikan kanssa jäin vielä setvimään kartasta reittiä Montessori päiväkodille, jossa meidän piti olla yhdessä aamulla klo 8.30. Reitti ei taas ole pitkä, mutta monimutkainen ja ne kävelyreitit...hollantilaisesta kämppiksestä oli taas apua, kun tutkimme yhdessä googlemapsiä...
Opella oli vielä 1 teepussi ja tuliaissuklaita, joihin oli pakko turvautua, kun ei muuta syötävää ollut. En tiedä muusta, mutta tällä asuinalueella ei tosiaan ole supermarketteja, niin kuin voisitte siellä Suomessa kuvitella! Ja en ihan eilisen teeren poikanen ole etsimisessä kuitenkaan... Koko matkalla Lidliinkään ei ollut yhtään muuta ruokakaupaa, joten ensimmäisen päivän dilemma on kai kaiken muun alkusekavuuden sekä infotulvan ohella, nälkä. Tähän täytyy totisesti seuraavia tulijoita valmentaa...
But don't worry there, we will survive ja seikkailuahan tämä on! Ja lippu korkeella etc., ei hätää...
1. päivä Maltalla
Maanantai 2.2.15 klo 23.30 ( vaikka padin klo muuta näyttää...)
Yöllisen saapumisaikamme takia meille oli sovittu info eli aloitustapaaminen klo 14 Paragon Europen eli paikallisen välitystoimiston (joka etsii top-paikat ja asunnot palveluna maksua vastaan) kanssa. Yöllä saamissamme kirjekuorissa oli infoa asunnosta ja busseista karttoineen, joista sitten selvittelimme mihin suuntaan ja miten lähdemme toimistoa metsästämään...
Kämpässä ei tietenkään ollut mitään ruokaa eikä sitä pullovettäkään kuin tilkka lentokoneesta saatuna, joten heti klo 10 jälkeen oli lähdettävä etsimään murua rinnan alle. Pieniä kylmyysahdistuskia ym. akuutteja tunnelmia jaoimme siinä ennen lähtöä ja luotimme siihen, että tänään asia kuin asia selviää...
Ulos ovesta ja suunta minne??? Samanlaisia taloja joka puolella, ei selkeää osviittaa minne mennä, umpikujia, rakennustyömaita, tosi vilkkaita teitä, joissa ei suojatietä, jalkakäytävää, valoja tms. josta olisi voinut lähteä suunnistamaan... No eikun kysymään ja sitä tehtiin koko päivä!!!! Maltalaiset kyllä auttoivatkin ja ei kysyvä tieltä eksy... Malta on pieni ja välimatkat lyhyitä juu, mutta sitä ei ole tehty jalankulkijoille! Liikenne on tosi vilkas, vasemmanpuoleinen liiikenne ja puuttuvat jalkankulkijan reitit tekevät liikkumisesta ajoittain jopa tosi vaarallista! Skarppina ja tarkkana saa olla koko ajan, yksi väärä vilkaisu väärään suuntaan, askel eteenpäin ja olet auton alla! No joku minut tunteva ajattelee, että täti siellä panikoi, mutta oikeesti, varovainen saa olla! Bussilla pitäisi liikkua joka paikkaan ja jo tämän yhden päivän kokemuksella voimme sanoa, että kannattaakin. Tiet ovat tosi mutkikkaita ja vilkkaita, mutta busseja on paljon, niiden reitit on merkitty hyvin ja ihan tosi halpaa kyytiä! Maksoimme tänään 1,50 €/koko pv lippu ja jos nyt äkkiä lasken, niin istuimme bussissa vain tämän päivän aikana, no 4 krt (tuntuu paljon enemmältä, vissiin kysyttiin niin monta kertaa itseämme eri kyytiin, että tuntuu kuin olisi niissä ajettukin...).
Alla kuvia 1. ateriasta, English breakfast yliopiston lähellä sijaitsevassa kahvilassa (asumme siis lähellä yliopistoa, ja nuoria siis paljon liikenteessä). Osa tilasi myös "thick chocolate" kuuman juoman, joka oli kuulemma tosi hyvää!
Infopaketin ohjeilla suunnistimme aamupvpalan jälkeen kohti toimistoa ja löysimmekin sinne bussi 31:llä joka kiemurti matkaa 40 min! Nääs heti bussista ulos hypätessämme olikin toisella puolella katua Casa Arcati, kahden neitokaisen top-paikka! Mikä iloinen löytö! Haahuiltuammw vielä pienen ylimääräisen lenkin kävellen, löysimme Paragonin toimiston, joka oli tosi näkymätön ovi kerrostalon alakerrassa.
Tilaisuuteen purjehti porukkaa myös Liettuasta, Tanskasta ja Belgiasta, kaikki meidän opiskelijoitamme vanhempia tosin. Toiset valittelivat asuntojen puutteita, kylmyyttä ja jopa hometta oli joissakin huoneissa kuulemma...
No, tilaisuus pääsi alkamaan latinotyyliin n. puoli h myöhässä, ja kuulimme monenmoista tärkeää asiaa olemiseen ja elämiseen sekä vaihtoihin liittyen ennen kuin latasimme vielä oman kysymyspatterimme pöytään. Ms Caroline Hili olisi hieman voinut hidastaa puhetta ja tahtia, koska opellakin oli vaikeuksia pysyä kynä savuten perässä....
Selvittelimme takuurahoja (100€/hlö, joka vaihdon lopussa palautetaan, jos kaikki kunnossa), lämmitystä (25 € maksettava, jos haluaa kaasupullon lämmittimeen), bussikortteja, prepaidia, pesukonetta, reittejä, lisäpeittoja, täytettäviä kaavakkeita jne. Asiaa riitti! Selvisi, että "maintenance person" ei voisi enää käydä asunnollamme tänään, koska oli ko käynyt? Joten lämmitys ja lisäpeitot onnistuisivat vasta huomenna! Nyt nukkumaan mennessä kadun kovasti, etten vaatinut sitä setää tuomaan sitä kaasupulloa jo TÄNÄÄN! No näkkyy nuo tanskalaiset, hollantilaiset ym. kämppiksemmekin pärjäävän ilman maksullisia lämmityksiä, niin kai nyt suomalaiset "karpaasitkin" vielä yhden yön...
Palasimme infon jälkeen tuulesta ja kylmästä Subwayn kautta takaisin kämpille, yhdellä tytöistä oli huono olo ja oli levättävä hetki. Meikäläisen hetki meni nettiyhteyden etsimiseen, jota ei olut vieläkään löytynyt ja oman kämppäni tanskalaisiin opiskelijoihin tutustuessa. Voi kun niiltä muilta jo täällä pari viikkoa olleilta vaihtareilta saa niin paljon hyviä vinkkejä, kun vain avaa suunsa ja intoutuu kyselemään! Klo 19 lähdimme viimein kohti sitä Maltan halvinta supermarkettia eli Lidliä kohti! Jääkaapppiin tulisi viimein saada täydennystä, kun kämpän liepeillä ei kertakaikkiaan ole mitään kauppaa, ainoastaan yksi turkkiöaisten puoti, jossa valikoima on huono ja hinta kallis. Paragonin lähellä olisi ollut Italian market, mutta ihailimme siellä vain hyllyjä, ja totesimme että emmehän nyt täältä asti ala ruokaa kantamaan! Wrong desicion! Jälkiviisaana nyt...
Ympäri ämpäri taas käveltiin Lidliä puhelinkartan avulla etsien, mutta taas ne jalankulkuväylät puuttuivat
maanantai 2. helmikuuta 2015
EnsiTunnelmia asuntolasta
Pääsimme yöllä rankan matkan jälkeen asunnolle Msidaan. Tytöille meinasi olla järkytys, että asuttiinkin yhdessä makuuhuoneessa asunnossa, jossa olikin muissa makkareissa muunmaalaisia ulkomaalaisia opiskelijoita, joiden kanssa jaetaan yhteinen keittiö ja kylpyhuone. Asunto 6:n tytötkin kääntyivät äkkiä kannoillaan, kun vastaan ovella tulikin joku poika! Apua täällä asuu jo joku, eikun hissillä alakertaan ja ihmettelemään onko väärä avain vai mitä? Lukitsivat vahingossa avaimella oven takalukkoon, niin ettei poikaparka päässyt enää uloskaan...no sitä sitten selviteltiin (klo 1.30 yöllä) ja kämppikset: italialainen nuori mies ja unkarilainen nuori nainen toivottivat neidit tervetulleeksi samaan asuntoon 6, omaan 3 hengen huoneeseen. Seuraava paniikki: pistorasia erilainen, ei voi ladata puhelinta!!!! No kämppiksestä löytyi apu läheltä ja lainaksi adaptori.
Asunnon 2 neitiä hämmästyivät myös oman kerroksensa asunnossa samaan aikaan, kun oven avattuaan tuli vastaan pyykkiteline täynnä miesten kalsareita! Keräiltyään rappusilla vähän aikaa itseään, tytöt ottivat tuntumaa asuntoon ja sieltä löytyi oma huone, nimet lukivat ovessa ja kaupan päälle saksalainen tyttö, joka majoittui samassa huoneessa näiden kahden neidin kanssa! Aamulla selvisi, että kalsarit kuuluivat italialaisille pojille... Kulttuurishokkia kerrakseen! Joku myönsi aamulla, että tästähän oli koulussa puhuttu, mutta silloin ei uskonut ja asia tuntui niin kaukaiselta...
No, kuvassa huoneet näyttävät olevan ihan siistejä ( tämä olikin open huoneisto, kämppä 2 oli kuulemma ihan toisen näköinen...ja kalsealta ensijärkytykseltä ihan ok. Kamalaa (jopa open mielestä) on kylmyys! Ulkona 9 astetta ja sisällä sama! Ei lämmitystä, kylmät kivilattiat, ohuet viltit, suihkussa suihkuna ohut liru, jolla ei tukkaa pestä jne. Klo 1 yöllä asialle ei ollut mitään tehtävissä, joten eikun vaatteet päällä ja villasukat (onneksi mukana) nukkumaan ja huomista jännityksellä odotellen...
tyttäret lähdössä maailmalle
Alakuvassa Helsingissä lähdössä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)