Klo 14 tai itse asiassa vasta klo 15 (latinotyyliin vähän venähti) tapasimme viimein Reetan ja Lauran supervisorin, vastaavan lähihoitajien esimiehen, jonka kanssa saimme viimeistenkin tyttöjen asiat sovittua ja paperit kuntoon. Tämä yksityinen ja laadukas palvelutalo on monella tapaa vaativampi ja myös tarkempi esim. opiskelijoiden pukeutumisesta ja ulkoasusta, myös säännöt ja vastuut pohdittiin perusteellisemmin. Tytöt olivat jo 2 päivää orientoituneet työpaikkaansa, mutta vasta sopimusten ja yhteisen tapaamisemme jälkeen uskon heidän löytävän paremmin "oman paikkansa" työyhteisössä ja myös ohjaajat tietävät mitä opiskelijoiltamme voi odottaa. Lähihoitajista käytetään Maltalla nimitystä carer, nurse on sitten sairaanhoitaja ja esim. työasujen värikoodein selviää kunkin työntekijän ammatti tässä työyhteisössä. Talo oli todella kaunis ja siisti ja ainakin näytti tarjoavan laadukasta ja ammattitaitoista palvelua maksaville asiakkaille. Asukkaille tarjottiin 3 ruokalajin lounas, oli oma puutarha, kappeli, paljon viriketoimintaa jne. Tytöt otettiin hienosti vastaan ja kerrottiin selkeästi säännöt, toiminta, aikataulut jne. Opiskelijat olivat tyytyväisiä ja vaikka päivä venyi ja he olivat tulleet jo klo 7 työpaikalle (lähtö klo 6 kotoa) ei mitään valitusta tai mitään poikkipuolista sanaa kuulunut eikä näkynyt, vaan hymyillen ja reippaasti hoidettiin hommat.
Olen kyllä todella iloinen ja ylpeä kaikista opiskelijoistamme!
Töiden jälkeen taas yksi oli lähtenyt unkarilaisen kämppiksensä kanssa Vallettaan, kaksi ensin Vallettaan ja sieltä Sliemaan ja löysivät myös tiensä takaisin, hyvä, hyvä!!!
Meillä oli taas yhteinen iltatapaaminen open kämpillä klo 19 ja oli todella kivaa ja mielenkiintoista kaikkien meidän kuulla toistemme päivän tapahtumista! Näin oppii ja kokee enemmän, kun kuulee kokemuksia PÄIVITTÄIN myös toisilta, sekä työpaikoilta, että vapaa-ajalta. Siihen kun vielä lisää kommunikoinnin myös eri maalaisten kämppisten ja työkavereiden kanssa, niin KYLLÄ OPPII, KUULEE ja NÄKEE! Tämä ei todellakaan tapahdu itsestään, vaan pitää itse olla aktiivinen ja puhua, kysellä ja ottaa kontaktia ihmisiin, silloin saa vaihdosta irti paljon enemmän...
Omat kämppikseni, 2 tanskalaista n. 20-vuotiasta tyttöä (molemmat päiväkodissa lastenhoitajaharjoittelijoita) ovat pääasiassa vain keskenään, puhuvat tanskaa eivätkä kommunikoi oikein edes saksalaisten kämppäkavereidemme kanssa. Sekä tanskalaiset että saksalaiset ovat kaikki tosi herttaisia ja samantyylisiä tyttöjä ja voisivat mielestäni saada helposti seuraa toisistaan, jos haluaisivat...(ainakin jotain kokemusten vaihtoa...)
Meidän tytöt on kivasti jutelleet omien ulkomaalaisten kämppistensä kanssa, taas pitää kehua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti