Maanantai 2.2.15 klo 23.30 ( vaikka padin klo muuta näyttää...)
Yöllisen saapumisaikamme takia meille oli sovittu info eli aloitustapaaminen klo 14 Paragon Europen eli paikallisen välitystoimiston (joka etsii top-paikat ja asunnot palveluna maksua vastaan) kanssa. Yöllä saamissamme kirjekuorissa oli infoa asunnosta ja busseista karttoineen, joista sitten selvittelimme mihin suuntaan ja miten lähdemme toimistoa metsästämään...
Kämpässä ei tietenkään ollut mitään ruokaa eikä sitä pullovettäkään kuin tilkka lentokoneesta saatuna, joten heti klo 10 jälkeen oli lähdettävä etsimään murua rinnan alle. Pieniä kylmyysahdistuskia ym. akuutteja tunnelmia jaoimme siinä ennen lähtöä ja luotimme siihen, että tänään asia kuin asia selviää...
Ulos ovesta ja suunta minne??? Samanlaisia taloja joka puolella, ei selkeää osviittaa minne mennä, umpikujia, rakennustyömaita, tosi vilkkaita teitä, joissa ei suojatietä, jalkakäytävää, valoja tms. josta olisi voinut lähteä suunnistamaan... No eikun kysymään ja sitä tehtiin koko päivä!!!! Maltalaiset kyllä auttoivatkin ja ei kysyvä tieltä eksy... Malta on pieni ja välimatkat lyhyitä juu, mutta sitä ei ole tehty jalankulkijoille! Liikenne on tosi vilkas, vasemmanpuoleinen liiikenne ja puuttuvat jalkankulkijan reitit tekevät liikkumisesta ajoittain jopa tosi vaarallista! Skarppina ja tarkkana saa olla koko ajan, yksi väärä vilkaisu väärään suuntaan, askel eteenpäin ja olet auton alla! No joku minut tunteva ajattelee, että täti siellä panikoi, mutta oikeesti, varovainen saa olla! Bussilla pitäisi liikkua joka paikkaan ja jo tämän yhden päivän kokemuksella voimme sanoa, että kannattaakin. Tiet ovat tosi mutkikkaita ja vilkkaita, mutta busseja on paljon, niiden reitit on merkitty hyvin ja ihan tosi halpaa kyytiä! Maksoimme tänään 1,50 €/koko pv lippu ja jos nyt äkkiä lasken, niin istuimme bussissa vain tämän päivän aikana, no 4 krt (tuntuu paljon enemmältä, vissiin kysyttiin niin monta kertaa itseämme eri kyytiin, että tuntuu kuin olisi niissä ajettukin...).
Alla kuvia 1. ateriasta, English breakfast yliopiston lähellä sijaitsevassa kahvilassa (asumme siis lähellä yliopistoa, ja nuoria siis paljon liikenteessä). Osa tilasi myös "thick chocolate" kuuman juoman, joka oli kuulemma tosi hyvää!
Infopaketin ohjeilla suunnistimme aamupvpalan jälkeen kohti toimistoa ja löysimmekin sinne bussi 31:llä joka kiemurti matkaa 40 min! Nääs heti bussista ulos hypätessämme olikin toisella puolella katua Casa Arcati, kahden neitokaisen top-paikka! Mikä iloinen löytö! Haahuiltuammw vielä pienen ylimääräisen lenkin kävellen, löysimme Paragonin toimiston, joka oli tosi näkymätön ovi kerrostalon alakerrassa.
Tilaisuuteen purjehti porukkaa myös Liettuasta, Tanskasta ja Belgiasta, kaikki meidän opiskelijoitamme vanhempia tosin. Toiset valittelivat asuntojen puutteita, kylmyyttä ja jopa hometta oli joissakin huoneissa kuulemma...
No, tilaisuus pääsi alkamaan latinotyyliin n. puoli h myöhässä, ja kuulimme monenmoista tärkeää asiaa olemiseen ja elämiseen sekä vaihtoihin liittyen ennen kuin latasimme vielä oman kysymyspatterimme pöytään. Ms Caroline Hili olisi hieman voinut hidastaa puhetta ja tahtia, koska opellakin oli vaikeuksia pysyä kynä savuten perässä....
Selvittelimme takuurahoja (100€/hlö, joka vaihdon lopussa palautetaan, jos kaikki kunnossa), lämmitystä (25 € maksettava, jos haluaa kaasupullon lämmittimeen), bussikortteja, prepaidia, pesukonetta, reittejä, lisäpeittoja, täytettäviä kaavakkeita jne. Asiaa riitti! Selvisi, että "maintenance person" ei voisi enää käydä asunnollamme tänään, koska oli ko käynyt? Joten lämmitys ja lisäpeitot onnistuisivat vasta huomenna! Nyt nukkumaan mennessä kadun kovasti, etten vaatinut sitä setää tuomaan sitä kaasupulloa jo TÄNÄÄN! No näkkyy nuo tanskalaiset, hollantilaiset ym. kämppiksemmekin pärjäävän ilman maksullisia lämmityksiä, niin kai nyt suomalaiset "karpaasitkin" vielä yhden yön...
Palasimme infon jälkeen tuulesta ja kylmästä Subwayn kautta takaisin kämpille, yhdellä tytöistä oli huono olo ja oli levättävä hetki. Meikäläisen hetki meni nettiyhteyden etsimiseen, jota ei olut vieläkään löytynyt ja oman kämppäni tanskalaisiin opiskelijoihin tutustuessa. Voi kun niiltä muilta jo täällä pari viikkoa olleilta vaihtareilta saa niin paljon hyviä vinkkejä, kun vain avaa suunsa ja intoutuu kyselemään! Klo 19 lähdimme viimein kohti sitä Maltan halvinta supermarkettia eli Lidliä kohti! Jääkaapppiin tulisi viimein saada täydennystä, kun kämpän liepeillä ei kertakaikkiaan ole mitään kauppaa, ainoastaan yksi turkkiöaisten puoti, jossa valikoima on huono ja hinta kallis. Paragonin lähellä olisi ollut Italian market, mutta ihailimme siellä vain hyllyjä, ja totesimme että emmehän nyt täältä asti ala ruokaa kantamaan! Wrong desicion! Jälkiviisaana nyt...
Ympäri ämpäri taas käveltiin Lidliä puhelinkartan avulla etsien, mutta taas ne jalankulkuväylät puuttuivat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti